Terassia ja lapsenmielistä huvittelua..

Hei! Olen elänyt hiljaiseloa, mutta nyt olen palannut.

Viime viikonloppuna teimme retken Lasipalatsin terassille.Suosittelen lämpimästi, jos tykkää nautia muutaman huurteisen kesän ilta-auringossa. Tosin miinusta paikasta tulee siitä, että viereisen terassin musiikki raikaa liian lujaa, eikä kuule kunnolla seuralaistensa juttuja. Lasipalatsi Cafe on myös ihana, kun haluaa mennä nautiskelemaan hyvää kahvia ja herkkuja. Siellä viihtyy niin seurassa tai yksikseen. No selasin kuviani, joita olin ottanut, mutta kaikissa oli seuralaisteni kasvot, joten en voi julkaista niitä. Mielestäni on hyvin mautonta sutata kasvot kuvasta. Ensi viikolla käyn Lasipalatsisa ja otan kuvia ympäristöstä. :)


Viime viikonloppuna hankimme Linnanmäelle Isohupi-rannekkeet hinta oli 37 euroa. Auts! Onneksi laskin, että ranneke tuli halvaksi, sillä ravasimme niin monissa laitteissa. Lapsuuteni lempilaite ehdottomasti oli Linnunrata, ja sitä se oli vieläkin. Aikuisiällä ihastuin myös salamaan. Laitteet joissa mennään pääalaspäin ovat minulle liian rankkoja, ja siksi kieppi oli ehdottomasti kamalin. Kieppiä suosittelen niille, jotka ovat rankemman huvin ystäviä. Lapsille ja lapsenmielisille Vekkula on ehdoton. Pienenä ne eri aikaan menevät portaat olivat ylitsepääsemättömän vaikea ja niin nytkin. Niin pienenä kuin isona ne mentiin suomalaisella sisulla pitkä jono hännillä.

Rinkeli , pöh minä kutsun sitä maailmanpyöräksi!!, ei ole korkeanpaikan kammoisille.  Lohikäärme sopii pienempienkin vauhtiin ja tottakai minut sai hymyilemään tässä laitteessa. Ylempi kuva on otettu Lohikäärmeessä, ennenkuin se lähti liikkelle.

Jos käsityksesi on ettei pääkaupungista löydy muuta kuin rumaa betoniviidakkoa, olet väärässä.  Lopuksi laitan todisteita kauneudesta, josta vastaa luonto.

Tähän asti olen siis selvinnyt hienosti täällä! Lukemisiin ;)

3 kuukautta uutta

Enpä olisi pienenä tyttönä kuvitellut joskus asuvani Helsingin seudulla. Täytyy myöntää, että en edes haaveillut moisesta. Muutin tänne kaksilahkeiseni perässä ja sain täältä myös helposti töitä. Vaitiolovelvollisuus syistä en puhu työstäni, ja en halua tuhlata vapaa-aikaani töiden ajattelemiseen. Blogin kirjoittaminen on siis tapa unohtaa työkiireet.

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa lähin kauppa oli puolentoista kilometrin päässä ja busseja kulki "kerran aamulla ja kerran illalla". Voit siis kuvitella, että tänne muuttaminen oli kulttuurishokki. Muutin opiskelemaan erääseen pikkukaupunkiin, jossa kahden kilometrin koulumatka kävellen talvimyrskyssä oli aivan normaalia. Tietysti narisimme kuin viimeistä päivää ja vannoimme kääntyvämme takaisin ja painuvamme peiton alle nukkumaan. Ei käännytty!

Tavallaan tämä on koti-ikäväblogi, koska en ole kotiutunut vieläkään tänne. Joka päivä mä rakastan tätä paikkaa enemmän, mutta Chisun sanoin "mun koti ei oo täällä".  Kuinkahan kauan kestää, että mun sielu asettuu tänne. Kävin jokin aika sitten mun vanhassa opiskelukaupungissa ja tuntui kummalliselta, kun ei voinutkaan enää mennä kotiin. Siellä asui joku muu.

Toisaalta tämä on blogi on tehty Helsingin hehkuttamista varten, että voin kavereilleni kuvailla millaista on asua "Stadis". Tämä kertoo myös kuvin ja sanoin siitä, kuinka rakennan kotia fyysisesti ja henkisesti. Toivottavasti en koskaan näytä naamaani tällä sivulla, kodista siitä edestä. Niin ja ehkä kivoista paikoista mitä maalainen kokee suuressa maailmassa. Kategorioidaan tämä sisustus- ja lifestyle-blogiksi.

No kun nyt ollaan asuttu täällä, niin stadilainen puolisoni on esitellyt ensimmäisenä turistikohteet. Niistä suosikkini on ehdottomasti Korkeasaari, jossa kävimme siellä kun oli TODELLA kuuma. Tästä syystä tarhan asukkaat eivät oikein jaksaneet viihdyttää vieraitaan. Tiikeri teki muutaman lenkin kotilampensa ympäri ja leijona ahmi päivällistä (ei tarjonnut meille).   Paviaanit viihdyttivät lähinnä itseään kiusaamalla tarhan asiakkaita ramppaamalla aitauksessaan ulos ja sisälle. Jos ihmiset oli ulkona, ne menivät sisälle ja toisin päin.

Korkeasaaressa asusti myös tämä otus! Erittäin leppoisa kaveri helteellä. Taidan ottaa hänestä mallia ja mennä nukkumaan.

Jatkoa seuraa...Saa nähdä selviydynkö täällä betoniviidakossa...
Kuulemisiin! :)