torstai 12. heinäkuuta 2012

3 kuukautta uutta

Enpä olisi pienenä tyttönä kuvitellut joskus asuvani Helsingin seudulla. Täytyy myöntää, että en edes haaveillut moisesta. Muutin tänne kaksilahkeiseni perässä ja sain täältä myös helposti töitä. Vaitiolovelvollisuus syistä en puhu työstäni, ja en halua tuhlata vapaa-aikaani töiden ajattelemiseen. Blogin kirjoittaminen on siis tapa unohtaa työkiireet.

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa lähin kauppa oli puolentoista kilometrin päässä ja busseja kulki "kerran aamulla ja kerran illalla". Voit siis kuvitella, että tänne muuttaminen oli kulttuurishokki. Muutin opiskelemaan erääseen pikkukaupunkiin, jossa kahden kilometrin koulumatka kävellen talvimyrskyssä oli aivan normaalia. Tietysti narisimme kuin viimeistä päivää ja vannoimme kääntyvämme takaisin ja painuvamme peiton alle nukkumaan. Ei käännytty!

Tavallaan tämä on koti-ikäväblogi, koska en ole kotiutunut vieläkään tänne. Joka päivä mä rakastan tätä paikkaa enemmän, mutta Chisun sanoin "mun koti ei oo täällä".  Kuinkahan kauan kestää, että mun sielu asettuu tänne. Kävin jokin aika sitten mun vanhassa opiskelukaupungissa ja tuntui kummalliselta, kun ei voinutkaan enää mennä kotiin. Siellä asui joku muu.

Toisaalta tämä on blogi on tehty Helsingin hehkuttamista varten, että voin kavereilleni kuvailla millaista on asua "Stadis". Tämä kertoo myös kuvin ja sanoin siitä, kuinka rakennan kotia fyysisesti ja henkisesti. Toivottavasti en koskaan näytä naamaani tällä sivulla, kodista siitä edestä. Niin ja ehkä kivoista paikoista mitä maalainen kokee suuressa maailmassa. Kategorioidaan tämä sisustus- ja lifestyle-blogiksi.

No kun nyt ollaan asuttu täällä, niin stadilainen puolisoni on esitellyt ensimmäisenä turistikohteet. Niistä suosikkini on ehdottomasti Korkeasaari, jossa kävimme siellä kun oli TODELLA kuuma. Tästä syystä tarhan asukkaat eivät oikein jaksaneet viihdyttää vieraitaan. Tiikeri teki muutaman lenkin kotilampensa ympäri ja leijona ahmi päivällistä (ei tarjonnut meille).   Paviaanit viihdyttivät lähinnä itseään kiusaamalla tarhan asiakkaita ramppaamalla aitauksessaan ulos ja sisälle. Jos ihmiset oli ulkona, ne menivät sisälle ja toisin päin.

Korkeasaaressa asusti myös tämä otus! Erittäin leppoisa kaveri helteellä. Taidan ottaa hänestä mallia ja mennä nukkumaan.

Jatkoa seuraa...Saa nähdä selviydynkö täällä betoniviidakossa...
Kuulemisiin! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti